Filmille kuvaamisesta

Aktivoiduin pitkästä aikaa kuvaamaan palkkikameralla, luonnollisesti filmille.
Aikaisemmat kokeiluni ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, lähinnä virheellisen valotuksen takia. Testailin myös kinofilmille kuvausta mutta tuloksena oli vain kirkkaita negatiivejä, joissa näkyi vain häivähdys kuvatusta kohteesta. Jatkuvat epäonnistumiset ovat syöneet halua yrittää mutta nyt sain uutta intoa käytyäni kurssilla Porvoossa. Tapahtuman parasta antia olivat muilta enemmän kuvanneilta saadut käytännön neuvot.

Kävi ilmi, että X-tol kehitteeni oli mennyt vanhaksi ja se selitti kirkkaat negatiivit. Kehite ei yksinkertaisesti tehnyt mitään vaan kaikki hopea valui viemäriin kiinnitteen mukana. Ostin tilalle Pyrocat HD kehitettä, joka on kaksikomponentti kehite ja se sekoitetaan juuri ennen kehitystä. Komponentit säilyvät pulloissaan vaikka kuinka kauan eli aine on ihanteellinen tällaiselle satunnaisesti filmille kuvaavalle.

Opin myös, että mustavalko negatiivi kannattaa ylivalottaa reilusti, jotta siitä tulisi kunnollinen. Mustapää eli tummat kohdat täytyy valottaa niin, että niissäkin on yksityiskohtia. Tästä voi seurata se, että kirkaat alueet ylivalottuvat mutta se on pienempi paha. Käyttämäni Fomapan 200 (ilmoitettu herkkyys on siis ISO 200) filmi valotetaan ISO 50 tai jopa 25 mukaan, jotta tulos on kelvollinen. Tuntui hurjalta mutta näyttäisi toimivan.

Tein pienen kokeen kotipihassa ja kuvasin ruusunippua auringonvalossa. Valotin ruudut 200, 100, 50 ja 25 mukaan. Kuvat ovat käsittelemättömiä suoraan skannerista.
Jokainen voi alla olevista kuvista itse todeta, mikä antaa parhaan tuloksen. ISO 25 näyttää eniten mustaa taustakangasta (tosin harmaana) mutta, koska se pitäisi olla musta niin ISO 50 vastaisi ehkä jäkikäsittelyn jälkeen paremmin totuutta. Myös ruusut ovat mielestäni parhaimmillaan ISO 50 kuvassa. Toiseen kuvaa unohtui 25 tarra vaikka onkin oikeasti 50. Nimellis arvon ISO 200 mukaan valottaminen tuottaa täysin alivalottuneen, tumman negatiivin, josta ei juurikaan erotu muuta kuin valkea ruusun kukat.

Valotus on mitattu mittarilla, kukista kameraan päin. Mikäli vain mahdollista niin aina kannattaa mitata valo kohteesta kameraan päin ja jos on suuret kontarastit niin mieluummin vielä varjon puolelta. Näin varmistetaan tummien alueiden oikea valotus.

2 Comments

Join the discussion and tell us your opinion.

-K-reply
17/06/2017 at 09:00

Heips.
Heitän kysymyksen. Ei ole minkäänlaista kokemusta skannaamisesta. Siihen liittyen tuli mieleen että ”mitä se skannaaminen on ”. Eli ajatuksissa pyörii skannauksen ja vedostamisen ero. Onko se kuinka suuri. Tarkoitan esimerkkinä sitä että jos pyrin selvittämään negatiivin ominaisuuksia että onko se tarpeeksi tumma vai vaalea ja onko tuota ja tätä, (no. näkeehän tumman ja vaalean toki mutta ajatus on tämä) niin onnistuuko skannausta rinnastaa vedostamiseen arvioinnissa?
Vielä sekoitan asiaa eli jos valotan filmiä ja haen eri tiheyksiä( onko oikea nimitys) ja vertailuun teen toiset valotukset filmille niin skannaamalla saan alustavat tiedot selville kohtuu luotettavasti jonka jälkeen voin vedostaa varmistukset vielä paperille. Näin mahdollisesti olen säästänyt aikaa, tupakkia ja hermojakin
Kesäterveisin
-K-

HannuTreply
20/06/2017 at 14:37
– In reply to: -K-

Moi ja kiitos kommentista 🙂
Minusta skannaaminen on digitaalista vedostamista. Jonkun mielestä sanoilla leikkimistä mutta vedostamisessa negatiivistä tulee posiitiivi ja sama tapahtuu skannatessa. Skannatessa on kaksi vaihetta, jossa lopputulokseen voi vaikuttaa: skanneriohjelmiston säädöt ja skannatun tiedoston jälkikäsittely. Lähes kaikissa skannausohjelmistoissa on mahdollista säätää lopputulosta (ainakin ns. pro-asetuksilla). Netissä on myös paljon keskusteluja siitä miten eri ohjelmat tuottavat erilaisia tuloksia. Itse käytän Epsonin skanneria Epsonin omalla ohjelmistolla. Olen poistanut kaikki säädöt pois käytöstä eli lopputuloksen pitäisi olla skannerin ”raakatiedosto”. Mahdolliset säädöt teen sitten Lightroomissa skannerin tuottamaan positiivikuvaan.
Edellä olevasta johtuen mielestäni skannattu tiedosto ei välttämättä kerro vedostuksen tulosta. Tosin skannaamalla edellä mainitun raakatiedoston voisi ehkä arvioida kuvan mahdollisia ongelmakohtia. Se mitä haluaisi säätää digikuvasta vaatii todennäköisesti säätöä myös paperille vedostaessa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.