Kotkakojulla

Osallistuin viime viikolla neljän päivän kuvaussessioon Kuusamossa. Tapahtuma järjesti Kuusamo Nature Photography. Kiitos vain Ollille hyvistä järjestelyistä!

Majoituimme torstai iltana Oulangan tutkimuskeskukselle, joka on varsin oiva paikka tällaiselle tapahtumalle. Majoitus on perustasoa mutta siistiä ja toimivaa. Ruoka on todella hyvää ja sitä riittää 🙂 Torstain ohjelmassa oli lähinnä majoittuminen ja tulevien päivien suunnittelua.
Päivien kulku oli varsin yksinkertainen. Aamiainen kuuden jälkeen, lounaaksi tehtiin eväät ja sitten lähdimme kuvaamaan. Illat katseltiin kuvia ja keskusteltiin kuvaamisesta. Päivät olivat varsin pitkiä, sillä kuvaamista ja keskustelua riitti pitkään. Kuvaajat jaettiin kätevästi Nikon ja Canon ryhmiin. Näin ryhmäläiset voisivat auttaa toisiaan ongelmatilanteissa ja asetusten yms jakaminen oli helpompaa, kun kalusto on samanlaista.

Ensimmäisenä kuvauspäivänä Nikon-ryhmä suuntasi kotkakojulle. Olli ja Apu-Lasse virittivät ihran palat ja haaskat paikoilleen ja sitten vaan asetuimme mukavasti kojuun ja aloimme odotella kuvattavaa. Sitä ei tosin tarvinnut odotella kauan, sillä pikkulinnut ovat jo oppineet, että syötävää on tarjolla. Ruokinnassa käy ainakin perustinttien lisäksi käpytikka, harmaapäätikka ja lapintiainen.

Aluetta pitää reviirinään kotkapariskunta, joka ilmaantuikin paikalle varsin hyvissä ajoin. Tyypillinen aika on kuulemma puoliltapäivin mutta nyt ensimmäinen kotka saapui jo pian kymmenen jälkeen. Aurinko oli vasta nousemassa, kun pääsimme aloittamaan kotkakuvauksen. Meille sattui mukava aurinkoinen päivä, joten valoa riitti ja etenkin pikkulintuja pääsi kuvaamaan vastavaloon. Puiden rungot olivat kauniisti kuurassa, joten puitteet olivat kunnossa.

Kotkille oli tarjolla hyvää ja ravitsevaa kettua, joka näyttikin maistuvan varsin hyvin. Kotkapari kävi syömässä pariin kertaan tarjoten kuvaajille komean liun puunlatvasta haaskalle. Siinä pääsi nopea runko oikeuksiinsa, sillä linnut liikkuvat koostaan huolimatta varsin nopeasti. Ei voi kuin ihmetellä miten filmille kuvaavat, kuten Hannu Hautala, voi saada yhtään mitään kuvattua. Pikkulinnut olivat kotkiin verrattuna vielä kertaluokkaa nopeampia. Siiveniskujen kuvaamiseen ainut tapa oli yrittää ennakoida, koska tirppa lähtee lentoon ja painaa laukaisin pohjaan. 10 kuvaa sekunnissa, joten sopi vain toivoa, että lento sattuu kohdalle. Muistikorteile hupa laji… Minulla tuloksena oli pääasiassa tyhjiä ruutuja ja/tai kauheaa suttua, kun olin myöhässä eikä tarkennus ollut kohdallaan.

Tässä piti olla närhi hienossa vastavalossa siivet levällään…

Seuraavana päivänä Nikon-ryhmän piti mennä Riisitunturille Paavo Hamusen seurassa mutta taivas oli paksussa pilvessä, joten suunnitelmiin tuli muutos. Menimmekin Myllykoskelle kuvaamaan koskea ja pyöriviä jäitä, jonka jälkeen Konttaisen ruokintapaikalle kuvaamaan kuukeleita ja päivän lopuksi Käylän koskelle kuvaamaan koskikaroja. Illan luentojen jälkeen suuntasimme vielä Oulankajoen varteen kuvaamaan. Tarkoitus oli kuvata linnunrataa ja tähtiä mutta kuutamo oli liian kirkas. Sen sijaan kuvasimme kaunista maisemaa kuutamon valossa. Hyvä ulkoilu ja kuvauspäivä vaikka Riisille ei päästykkään.

Viimeisenä päivänä jakaanuimme useampaan porukkaan omien toiveiden mukaan. Minä ja pari muuta kuvaajaa lähti Myllykosken kautta Jyrävälle. Kuvasimme jäistä Jyrävää ja paluumatkalla Aallokkokoskea. Lopuksi auringonlaskiessa Myllykoskea. Iltapäivä katseltiin kuvasatoa ja saimme hyviä vinkkejä Ollilta ja Paavolta kuvien käsittelyyn. Illallisen jälkeen suuntasimme lentoasemalle ja kotiin. Reissusta jäi käteen paljon hyviä kuvia, oppeja etenkin lintukuvaamisesta ja uusia tuttavuuksia.

Varsinaisia lintukuvia ja maisemia tulee aikanaan.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.