Torronsuolla

Suunnitelmissa on pitkään ollut käydä tutustumassa Torronsuolla. Lähinnä ajatuksena on ollut käydä tutustumassa alueeseen ja kartoittaa mahdollisia kuvauspaikkoja. Samalla tulisi tehtyä mukava päiväretki :). Tuumasta viimein toimeen ja auto kohti suota. Parkkipaikka on lähellä lintutornia, josta näkee varsin hyvin yli koko suoalueen. Tornin juurella on myös nuotiopaikka, ainut sellainen, minkä harmiksemme totesimme.

Reissun anti oli kaksijakoinen. Olen ihaillut netissä hienoja tornista otettuja kuvia sumuiselta suolta mutta huomasin, että käytännössä kuvan voi ottaa vain yhteen suuntaan. Suunnilleen etelään katsottaessa suo näkyy parhaiten ja muista suunnista sitä ei juurikaan näy puiden takaa. Suolla kävely hyviä pitkoksia pitkin oli hienoa. Torronsuo on todella suuri ja silmä lepää valtavaa suoaluetta silmäillessä. Toisaalta polun varrella on lukemattomia kauniita yksityiskohtia, kun vain malttaa katsella. Lintuja emme nähneet juuri yhtään. Sumua on parhaiten keväisin auringon noustessa, joten sen kuvaaminen edellyttäisi käytännössä yöpymistä tai hyvin aikaista lähtöä.

Torronsuolla on kesällä käytännössä vain kaksi reittiä. Toinen on lyhyt rengas aivan parkkipaikan tuntumassa ja toinen halkoo suon pitkospuita pitkin. Suo on varsin märkä, joten yksi polku on varsin ymmärrettävä. Suolla kulkeminen pitkosten ulkopuolella on kiellettyä lintujen pesintä aikaan.

Suurin pettymys oli huomata, että alueella on vain yksi nuotiopaikka, joka on heti parkkipaikan vieressä, tornin juurella. Siinä on luonnollisesti paljon ihmisiä mutta se on myös ”väärässä paikassa”. Ei eväitä halua nauttia ensimmäiseksi autosta tultuaa tai aivan retken lopuksi. Kävelimme suon toiselle puolelle nk. Louhokselle, jossa kuvittelimme paistavamme makkarat. Se olisi kätevästi reissun puolivälissä, kaukana autoista ja hälinästä. Mutta sielläpä ei olekkaan nuotiopaikkaa… Niinpä eväät nautittiin kylmänä.

Paluumatka tulee luonnollisesti samoja pitkoksia pitkin mutta maisema näyttää varsin toiselta toiseen suuntaan kuljettaessa. Aivan lopussa koukkasimme lyhyen rengaspolun kautta. Sen varrella on katselutasanne, jonne pääsee pyörätuolilla.

Kuvat on näppäilty Olympuksen pokkarilla ja Leica M2 kinofilmikameralla. Filminä Kodak Tri-X 400.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.